Saattaa olla ottaa

Saatan ottaa tämän kauan kadoksissa olleen blogin uudelleen käyttöön, sikäli kuin tämä on oikeasti olemassa, tai minä olen.

Mahdollisia todisteita olemassaolostani

Yksi auto pysähtyi tänään, kun ylitin suojatietä.

Tietysti on mahdollista, että auto olisi pysähtynyt muutenkin tullessaan risteykseen.


Joku sanoi ”moi” tullessaan minua vastaan.

En voi olla varma, sanoiko hän sen minulle vai jollekin muulle vai puheliko hän vain itsekseen.


Kun painelen tietokoneen näppäimiä, näytölle ilmestyy kirjaimia.

Ainakin periaatteessa on mahdollista, että samat kirjaimet ilmestyisivät näytölle, vaikka en painelisikaan näppäimiä. Toisaalta niin kirjainten ilmestyminen kuin näppäinten painelukin saattavat olla pelkkää kuvitelmaa.

Olenko enoleto?

Olenko olemassa? Olen olento, joten oletettavasti olen olemassa. Jos en olisi olemassa, en kai olisi olento. Olisinko silloin enoleto? Ainakaan en ole eno. Ainakaan tietääkseni. Mutta voinko tietää mitään, jos en ole olemassa? Onko olemassaolo tietämisen välttämätön edellytys? Jos tiedän, seuraako siitä välttämättä, että myös olen olemassa? En tiedä. Jos olenkin, en taida olla kovinkaan viisas. Toisaalta saatan olla viisas juuri siksi, että en tiedä. Kuka tietää, mikä loppujen lopuksi on viisasta, tietää vai ei-tietää? Ei tie tää mihinkään vie tää, silti kuljen, sillä en paikallanikaan pysyä voi.

Uusi alku

Kyllästyin edelliseen, tällä samalla paikalla olleeseen blogiini, ja hävitin sen. En välttämättä ole sen tyyppinen ihminen, joka pitää blogia, mutta pidän tätä yllä siltä varalta, että haluan joskus kirjoittaa tänne jotain.